Lainaan tähän aiemmin toisaalle (työttömien oikeusturvasta käytävään keskusteluun) lisäämäni kommentin. Kommentti syntyi siitä, että jonkun mielestä Suomessa ei ole enää nälkäkuolemaa. Oma näkemykseni on toisenlainen. Tämä kauhukuva koskettaa kaikkia vähävaraisia:

"Kuvitelma nälkäkuolemasta on kai se, että ihminen olisi tietyn jakson täysin ilman ravintoa, ja sitten kuolla kupsahtaisi pois. Meillä ei tosiaan näe tikkujalkoja ja pullottavia vatsoja, ojentamassa laihoin käsin tyhjää kuppia meitä kohti. Kerjäläiset ovat suhteellisen uusi asia katukuvassamme.

Suomessa kuitenkin kuollaan nälkään. Se tapahtuu hitaasti ja kenenkään näkemättä.

Kun muutamilla euroilla sinnittelevä ihminen ostaa ruokaa, ostaa hän halvinta. Se jää yksipuoliseksi, vitamiinipuutokset alkavat vähitellen nakertaa ja rappeuttaa ihmisen toimintakykyä, ymmärrystäkin siten, ettei enää käsitä lähteä naapuriin pyytämään ruokaa, kun on jo niin sekavassa tilassa, ettei tiedä mitä tarvitsisi, eikä enää käsitä voivansa hyvin huonosti. 

Ihminen voi olla tällaisessa juuri ja juuri hengissä pysymisen tilassa kuukausia, jopa vuosia. Monet lopulta kuolevat itsekseen, tajunta lähtee, tulee kaatuminen, lonkkamurtuma, pään lyöminen. Toisinaan joku löydetään ja toimitetaan päivystykseen, sekavana."

#1151: -  

Lisään tähän vielä, että myös hoitamattomat infektiot alkavat vähitellen tehdä tehtäväänsä, kun ihminen on pitkään jatkuneen huonon ravitsemuksen vuoksi jo niin huonovointinen, ettei enää pysty tekemään mitään itsensä hyväksi tai edes käsittämään, miksi voi niin huonosti. Tässä vaiheessa usein lääkkeet, jos niitä on ollut rahaa ostaa - jäävät syömättä tai niitä syödään liikaa.

Ravinnepuutosten vuoksi uupunut ja sekava ihminen ei ymmärrä eikä jaksa huolehtia hygieniasta, erilaiset infektiot pääsevät valtaan.Virtsatieinfektio on yleinen tulehdus, joka voi olla oireeton tai oireet voivat hukkua jo yleiseen huonovointisuuteen. Se saattaa huonossa ravitsemus- ja nesteytystilassa (kuivumistilassa) olevan vanhuksen entistä sekavammaksi, jolloin ei osaa toimia itsensä hyväksi  enää ollenkaan.  Hoitamaton tulehdus kiipeää munuaisiin, tulee selkäkipu, korkea kuume, tajunnan häiriö, kaatuu... ja samat seuraukset kuin edellä.

Päivystyksissä työskentelevät ihmiset näkevät näitä tapauksia usein, etenkin vanhuksia, ja tietävät, että tämä on raakaa todellisuutta.

Huono ravitsemustaso riittävän kauan jatkuessaan, saa aikaan traagisia tapahtumaketjuja. Ravitsemuksen osaa ei voi vähätellä, jos yhtään tuntee ihmisen fysiologisen "oikein toimimisen" perusedellytyksiä. Pelkällä B-vitamiinin puutteella saadaan aikaan  negatiivisia "ihmeitä" ja muutoin terve ihminen hyvinkin sairaaksi.  Sairaalaan päätyvien kohdalla sitten, pienellä haastattelulla usein selviää, jos ihminen vielä saadaan tokenemaan - millaista on ollut elämä sitä ennen. Hyvin rajallista ja kapeaa, ruokaan ei ole ollut rahaa, on sinnitelty perunan tms. varassa.

Elleivät päättäjät pysty ajattelemaan tästä mitään muuta, eivät tunnista mitään muuta aspektia asiassa, ajatelkoot sitten edes sitä niin kallisarvoista rahaa. Miten kalliiksi tulee tälllaisten toistuva päivystyksissä "hoitaminen"? Tulehdukset hoidetaan, nesteytys hoidetaan, ihminen piristyy hetkeksi silmissä... hänet lähetetään kotiin, jossa sama jatkuu, ja tämä tulee tapahtumaan taas pian uudelleen.

Sen sijaan, että pidettäisi ihmisten perustoimeentulo sellaisena, että sillä saa täysipainoista ruokaa, pystyy ostamaan tarvittavat lääkkeensä, pystyy pysymään täysjärkisenä ja hoitamaan itse itsensä, niin kauan kuin mahdollista, eikö se tulisi lopultakin halvemmaksi?

Puhumattakaan tämän inhimillisyydestä ja ihmisarvoisuudesta.