Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

Kommentoitu viesti


Vieras

#28662 Re: Uskon juoksu Hepr 12-13

19.02.2014 11:08

#28633: - Uskon juoksu Hepr 12-13


Tiukka valmennusohjelma Hepr 12:4-11

Jos nykyaikaisessa huippu-urheilussa halutaan päästä huipputuloksiin, tulee valmennusohjelman olla pelottavankin kova. Harjoituksissa mennään useastikin kipukynnykseen asti. - Uskon juoksussakin tulee taistella "verille asti". Koska kuitenkin omassa sydämessämme asuu pahuuden lähde (Mark 7:20-23), emme itse kykene taistelemaan syntiä vastaan. Tarvitsemme valmentajan, Jumalan, kuritusta (kreikan sana *paideia* merkitsee myös kasvatusta). Ehkä useinkaan Jumalan kuritus ei tunnu sillä hetkellä hyvältä, sitten jälkeenpäin ymmärrämme sen (jae 11). Rakkaudesta omaa lastaan kohtaan Jumala meitä kurittaa ja ojentaa. Ei maallisen isänkään rakkautta lastansa kohtaan ole se, että hän antaa lapsensa leikkiä kaikessa rauhassa pistorasian lähellä. Rakkautta on se, että hän vaikka hieman kovallakin kädellä ottaa lapsensa siitä pois (tai laittaa pistorasian päälle suojatulpan). - Se on tärkeää muistaa, että Jumala ei anna uskovilleen kärsimyksiä rangaistukseksi tai kostoksi. Jeesus on kärsinyt jo syntiemme edestä.

http://sley.fi/luennot/Raamattu/UT/Hepr/12-13EL.htm


Vastaukset


Vieras

#28678 Re: Re: Uskon juoksu Hepr 12-13

2014-02-19 14:45:57

#28662: - Re: Uskon juoksu Hepr 12-13


Ei saa jättää kilpailua kesken Hepr 12:12-17

Kristillinen kilpajuoksu ei ole siinä mielessä verrattavissa tavallisiin juoksukilpailuihin, että siinä nimenomaan tulee auttaa lähimmäistä ja tehdä kaikkensa, että hänkin pääsisi maaliin asti. Kilparata, "polku" tulee tehdä suoraksi, ettei ontuva poikkeaisi. Näin kirkkoisät ovat selittäneet jakeen 13. Niitä, joiden on vaikeata kulkea, luottaa uskossa Jeesukseen, tulee kaikin tavoin auttaa, rohkaista ja helpottaa kulkemaan eteenpäin. Katkera mieli on pahimpia juoksun estäjiä. Sille ei saa antaa valtaa kasvaa ja mustata koko elämää.

Juoksun keskeyttämisestä Eesau on varoittavana esimerkkinä. Hän myi esikois- ja perintöoikeutensa yhdestä ateriasta, valiten näin synnin lyhytaikaisen nautinnon (11:25). Ja vaikka hän sitten katui ja halusi saada takaisin hänelle perintönä kuuluvan siunauksen, ei löytänyt tilaa peruutukselle (oikeastaan: ei löytänyt tilaisuutta parannukseen). Parannus ei riipu vain ihmisestä. Oikein lestadiolaiset puhuvat parannuksen armosta. Ellei Jumala suo tilaisuutta parannukseen, ihminen on synteihinsä sidottu.

http://sley.fi/luennot/Raamattu/UT/Hepr/12-13EL.htm