Paavali käyttää kristityn elämän vertauskuvana juoksemista kilpailussa (1Kor 9:24-27). Samoin Hepr:n kirjoittaja rohkaisee meitä olemaan kestäviä kilvoituksessamme. Edellisen luvun uskon esikuvat ovat kuin katsomossa kannustamassa meitä omalla esimerkillään. Juoksemistamme estää erilaiset painot (murheet ja huolet) ja synti, joka tahtoo kietoa meidät pauloihinsa ja näin estää uskon juoksun. Nämä esteet on pantava pois, sillä tietysti vapaana on helpompi juosta. Se tapahtuu pitämällä katse Jeesuksessa. Hän on laittanut meidät kilparadalle, antanut uskon (kreikan sana *arkheegos* merkitsee alkajaa, alullepanijaa, ja lisäksi myös päämiestä). Hän on myös niin hyvä valmentaja, että kykenee seuraamaan meitä koko juoksun ajan ja huolehtimaan, että pääsemme maaliin asti. Hän on uskomme täyttäjä, loppuunsaattaja. Hän on itse juossut reitin jo kerran perille asti. Hän tuntee sen vaikeat kohdat, ja siksi voi auttaa ja kantaa meitä niissä. Meidän tehtävämme on vain pitää katseemme Hänessä ja luottaa täysin Hänen valmennustaitoihinsa. Matkalla väsyy varmasti, mutta toivoa ei tarvitse menettää, kunhan vain muistaa ajatella valmentajaa, Jeesusta, ja Hänen saavutuksiaan.

http://sley.fi/luennot/Raamattu/UT/Hepr/12-13EL.htm

#28633: - Uskon juoksu Hepr 12:1-3

YES!!!! JEESUS ON IHANA!!!!!!!  TUNNEN HENK.KOHT. JA HÄN ELÄÄ IHAN OIKEESTI!!!!!!!!!

#28633: - Uskon juoksu Hepr 12-13

Tiukka valmennusohjelma Hepr 12:4-11

Jos nykyaikaisessa huippu-urheilussa halutaan päästä huipputuloksiin, tulee valmennusohjelman olla pelottavankin kova. Harjoituksissa mennään useastikin kipukynnykseen asti. - Uskon juoksussakin tulee taistella "verille asti". Koska kuitenkin omassa sydämessämme asuu pahuuden lähde (Mark 7:20-23), emme itse kykene taistelemaan syntiä vastaan. Tarvitsemme valmentajan, Jumalan, kuritusta (kreikan sana *paideia* merkitsee myös kasvatusta). Ehkä useinkaan Jumalan kuritus ei tunnu sillä hetkellä hyvältä, sitten jälkeenpäin ymmärrämme sen (jae 11). Rakkaudesta omaa lastaan kohtaan Jumala meitä kurittaa ja ojentaa. Ei maallisen isänkään rakkautta lastansa kohtaan ole se, että hän antaa lapsensa leikkiä kaikessa rauhassa pistorasian lähellä. Rakkautta on se, että hän vaikka hieman kovallakin kädellä ottaa lapsensa siitä pois (tai laittaa pistorasian päälle suojatulpan). - Se on tärkeää muistaa, että Jumala ei anna uskovilleen kärsimyksiä rangaistukseksi tai kostoksi. Jeesus on kärsinyt jo syntiemme edestä.

http://sley.fi/luennot/Raamattu/UT/Hepr/12-13EL.htm