#18526: - Re: Re: Re: Tieto lisää tuskaa, vähentääkö tietämättömyys sitä?

"1.    Muinaisen Eblan ( nyk. Tell Mardikh) savitauluarkisto ajalta 2300 eKr.  Patriarkkojen nimiä muistuttavat henkilönimet. Aabraham, Ismael,  Israel)

2.  Kaakkois-Syyrian Marissa (nyk. Tell Hariri) Eufrat -virran varrella 22 000 nuolenpääkirjoituksella kirjoitetun savitaulun arkisto,  niissä mainitaan Harranin ja Hasorin kaupungit 2000 - luvun alussa,      sekä samankaltaista nimistöä patriarkkojen nimille."...

"Jerikon lisäksi on löydetty muitakin kaupunkeja,  joiden arkeologiset löydöt kertovat suurista kulttuurin muutoksista ja sopivat Kanaanin maan valloitukseen."

Tämäntapainen "voisi sopia ajoitukseen"-ajattelu ei ole kriittistä tieteen tekoa, vaikka ihan kiinnostavaa puuhaa kylläkin. Samantapaista näkee mm. Tapani Kuninkaan ja Erich von Dänikenin ansiokkaassa tutkimustyössä. Tapahtumia on ollut tuona aikana lukemattomia ja ne voivat olla ihan jotain muutakin kuin Raamatun kertomukset. En tällä halua väittää, että ne kaikki patriarkka- ja luvatun maan valloitustarinat olisivat satua, siihen minulla ei ole tietenkään mitään evidenssiä. (En muuten voi myöskään osoittaa tarinaa Knossoksen Minotauruksesta paikkansa pitämättömäksi, olenhan itse asiassa nähnyt hänen asuinpaikkalabyrintinkin). Sen sijaan suuret legendat maailman luomisesta ja vedenpaisumuksesta ovat selkeästi fiktiivistä, niiden tapahtumat kun ovat yksinkertaisesti ristiriidassa kaiken tuolta ajalta saatavan evidenssin kanssa.  Molemmissa vastaan tulevat mm. sekä paleontologia että genetiikka, jotka kertovat eläinten ja elämän synnystä totaalisesti toisenlaisen tarinan.

#18536: - Re: Re: Re: Re: Tieto lisää tuskaa, vähentääkö tietämättömyys sitä?

Eihän se nimistön olemassaolo kovin hääppönen todiste ole,   mutta onpa edes se mahdollistamassa asiaa.
Mitä sitten olisi voinut löytyä?  

Esim. Aabrahamin ja Gerarin kuninkaan sopimusteksti kaivojen käyttöoikeudesta.   Sopimuksia  onkin löydetty runsaasti.  Mutta löytääkseen Aabrahamin ja Gerarin kuninkaan  välisen sopimuksen,  täytyisi ensin pystyä paikantamaan Gerarin kaupunki,  ja  sen palatsi.  

Lisäksi paikalliset kirjurit olisivat kirjoittaneet sopimuksen nopeasti tuhoutuvalle papyrukselle,  koska Gerar sijaitsee eteläisessä Kanaanissa,  lähellä Egyptiä.  Eivätkä savitauluihin, niinkuin Babyloniassa.



Sen sijaan väitöskirjoja tuskin tehdään näennäistieteen pohjalta.   Seuraava Åbo Akademin  v.2006 tehty väitös on juuri Kanaaninmaan valloituksista:

Väitöskirjassa verrataan kahden Egyptin faraon (Thutmoses III ja Sisak) sotaretkeä Raamatun maanvalloituskertomuksiin (Joosua 12) arkeologian näkökulmasta.

Tutkimus selvittää 116 paikkakunnan arkeologiset vaiheet myöhäispronssikauden ja rautakauden alun Palestiinasta. Tulokseksi saadaan, että samoin kuin egyptiläiset tekstit sopivat hyvin niistä kertovien paikkojen arkeologiseen historiaan, samoin Joosuan kirjan kuvaus sopii siihen kuvaan, jonka rautakauden alun arkeologia antaa.

Näin ollen tutkimus on tärkeä puheenvuoro kiisteltyyn kysymykseen israelilaisten maahantulosta. Samalla se haastaa sekä egyptologit että raamatuntutkijat käymään jatkuvaa vuoropuhelua tekstien ja arkeologian kesken. Kiintoisa on myös tieto, että varhaisin Israel asutti juuri sen alueen, jota  nykyisin kutsutaan länsirannaksi.

Lisäksi vasta julkaistut Daavidin kaupungin kaivaukset,   olivat myös aivan juuri löytynyttä uutta arkeologista näyttöä,  jota ei voitu tuoda tulen aran neuvottelujen alkuvaiheen takia vielä julkisuuteen.



Ovat suomalaiset kirjoittaneet alueelta  teoksenkin:    Junkkaala, Eero ja Mikko Louhivuori. 1993. Raamatun maa: Pyhän maan arkeologia ja geologia. Helsinki: Otava.

Vanhojen tekstien löytyminen antaa arkeologille erityisen paljon tietoa. Vastikään tehdyt Eblan löydöt valaisevat aikaa kolmannella esikristillisellä vuosituhannella. Lähemmäs patriarkkojen aikaa sijoittuvat egyptiläiset kiroustekstit 1900-luvulta eKr. Näissä ja monissa muissa teksteissä esiintyy samoja henkilö- ja paikannimiä kuin Raamatussa. Erityisesti Marin ja Nuzin kaupunkien löydöistä on nähtävissä kuvauksia ajan tavoista, joille löytyy rinnakkaisilmiöitä Raamatun tapahtumissa. Arkeologia siis tuo lisävaloa Raamatun historiallisen taustan ymmärtämiseen.
Otsikon kysymykseen "Todistaako arkeologia Raamatun oikeaksi?" vastaisin kuitenkin: ei todista. Arkeologia ei todista Raamattua oikeaksi eikä vääräksi. Raamattu on oikea ja tosi ilman arkeologian todistusta. Sen sijaan arkeologinen tutkimus lisää huomattavasti tietoamme Raamatun ajan tapahtumista ja elämästä. Esim. Raamatun antamat maantieteelliset tiedot ovat niin runsaita ja paikkansapitäviä, että se on monin paikoin tärkein informaatiolähde vanhoja asioita tutkittaessa.