#11242: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto.

"Kas, kun suomessa ei lasten-

psykiatrit näitä teidän tutkimuksianne noteeraa."

Kyllä noteeraavat, siitäkin aiheesta on ollut täällä monesti jo tämä Sosiaali- ja terveysministeriön raportti esillä. Laitan muutaman suoran lainauksen osiosta "Lapset samaa sukupuolta olevien perheissä":

"Tämän luvun on toimikunnan käyttöön kirjoittanut lastenpsykiatri, LKT Tytti Solantaus, joka toimii kehittämispäällikkönä Stakesissa. Kyseessä on tutkimuskatsaus, jonka tarkoituksena on tuoda esille tämänhetkistä tutkimustietoa lasten kehityksestä perheissä, joissa vanhempi tai vanhemmat ovat homoseksuaaleja.----

Homoseksuaalisten vanhempien vanhemmuutta on tutkittu monelta kannalta; lapsen ja vanhemman suhdetta ja siinä ilmenevää huolehtivuutta, herkkyyttä, lämpöä ja läheisyyttä, vanhemmuuden tapoja, lasten valvontaa ja kurinpitoa ja sitä, miten paljon vanhempi käyttää aikaa lapsen kanssa. Tutkimukset osoittavat, että homoseksuaalinen vanhempi on aivan yhtä kiinnostunut lapsestaan ja herkkä lapsen tarpeille, viettää yhtä paljon aikaa lapsen kanssa, valvoo ja ohjaa lastaan ja muodostaa yhtä lailla kiintymyssuhteen lapseen kuin heterovanhempikin (Mucklow ja Phelan, 1979; Kirkpatrick et al., 1981; Kirkpatrick, 1987; Flaks et al., 1995; Tasker ja Golombok, 1997; Brewaeys et al., 1997; Chan et al., 1998; Golombok ja MacCallum, 2003). Perheitten arkirutiinitkaan eivät näytä olevan erilaisia lesbo- ja heteroparin perheissä. Jonkin verran on kuitenkin viitettä siitä, että vanhemmuus ja lastenhoito jaetaan tasaisemmin lesboparin kuin heteroparin kesken (Brewaeys et al., 1997). Yhdessä tutkimuksessa (Golombok et al., 1997) lesboäidit olivat enemmän vuorovaikutuksessa lasten kanssa kuin heteroäidit.-----

Tutkimuksien perusteella voidaan todeta, että huoli homoseksuaalisen ihmisen vanhemmuuden puutteellisuudesta on turha. Myöskään isän puuttuminen perheestä ei näytä johtavan vanhemmuuden ongelmiin, esimerkiksi kurinpidon ja valvonnan puutteisiin. Monissa tutkimuksissa lesboäidit selviytyivät paremmin kuin heteroäidit. Ero ei todennäköisesti johdu vanhemman seksuaalisesta suuntautumisesta, vaan siitä, että homoseksuaali vanhempi on joutunut miettimään vanhemmuuttaan ja tekemään siihen liittyviä päätöksiä eri tavalla kuin heterovanhempi. Harkinnan ja tietoisen päätöksen myönteistä merkitystä vanhemmuudelle tukee myös se, että keinohedelmöityksen avulla syntyneiden lasten vanhemmat tuntuvat selviytyvän vanhemmuudesta paremmin kuin luonnonmenetelmällä alkuun saatettujen lasten vanhemmat (Brewaeys et al., 1997)."

http://pre20031103.stm.fi/suomi/pao/rekparisuhde/osa1_3.htm#3

Tässähän kantaa ottaa nimenomaan suomalainen lastenpsykiatri ja raportti on vieläpä Sosiaali- ja terveysministeriön tilaama ja julkaisema. Ihmettelen, millaisen vakuuden tarvitsisit siitä, että Suomessa asiantuntijat kyllä ovat tietoisia kaikesta siitä tutkimuksesta, mitä aiheesta maailmalla tehdään? Pitäisikö jonkun suomalaisen lastenpsykiatrin tulla se sinulle henkilökohtaisesti ilmoittamaan? Ja kertaan vielä, että nämä eivät ole "homojen tutkimuksia", vaan ihan tavanomaisten yliopistoissa ja muissa tutkimuslaitoksissa toimivien tutkimusryhmien tekemiä tutkimuksia. Tutkijaksi pääsee, kun on ensin suorittanut maisterin tutkinnon yliopistossa, jatkanut sitten tohtorikoulutettavana (jatko-opiskelijana) jossain tutkimusryhmässä ja kun sitten on väitellyt tohtoriksi, on ikään kuin pätevä tutkija. Ei ole mitään syytä olettaa, että homoseksuaalit olisivat siinä määrin huomattavasti lahjakkaampia kuin heteroseksuaalit, että vain he voisivat tehdä tutkimustyötä. Kyllä siihen heterokin pystyy, olen omin silmin nähnyt ;)

#11252: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto.

Kyllä minäkin uskon, että homo voi näitä tässä mainittuja tehtäviä suorittaa.

Peräänkuulutan isän JA äidin

roolimalleja lapsen terveen psyykkisen kehityksen

takaajiksi (mm seksuaalisuus), tästä en nähnyt mitään mainintaa.

En todellakaan usko, että KAIKKI lastenpsykiatrit

puoltavat tätäkään tutkimusta.