SUOMEN AVIOLIITTOLAINSÄÄDÄNTÖ ON JO NYKYISELLÄÄN TÄYSIN TASA-ARVOINEN kaikille niille, jotka täyttävät avioliiton solmimisen ehdot. Jokainen tietyt ikäehdot ja sukulaisuusehdot täyttävä henkilö saa Suomessa solmia avioliiton yhden vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Myös jokaisella homoseksuaalilla on tämä täysimääräinen oikeus. Homoseksuaalikin saa siis solmia avioliiton täysin samoilla ehdoilla kuin kuka tahansa muukin. Laki on jo nyt sama ja tasa-arvoinen kaikille avioliiton osalta.

Avioliittolainsäädäntökeskustelu siirtyy kokonaan uuteen teemaan ja aiheeseen täsmälleen silloin, kun homoseksuaalisesti suuntautunut ilmoittaa, ettei halua solmia avioliittoa samoilla edellytyksillä kuin muut eli vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Tällöin ei enää puhuta lainkaan olemassa olevan avioliiton solmimisen edellytysten tasa-arvoisesta soveltamisesta kaikkiin kansalaisiin, vaan kokonaan muusta eli avioliittoinstituution olemuksesta ja määritelmästä.

Kyse tässä tapauksessa olisi siitä pitääkö koko avioliiton määritelmä muuttaa homoseksuaalien toiveiden mukaiseksi eli pitääkö perinteinen avioliittoinstituutio lakkauttaa ja luoda kokonaan uusi ja uudella tavalla määritelty instituutio? EI! Tämä on myös käsitteellisesti kokonaan toinen kysymys kuin keskustelu nykyisen kaltaisen avioliiton solmimisen mahdollisuuden tasa-arvoisesta soveltamisesta, jollainen mahdollisuus jo nyt siis täysimittaisesti ja kaikenkattavasti vallitsee. Kansalaisaloite tasa-arvoista avioliittolakia koskien vaikuttaa siis sekin kaiken kaikkiaan perusteettomalta

#6615: -

”SUOMEN AVIOLIITTOLAINSÄÄDÄNTÖ ON JO NYKYISELLÄÄN TÄYSIN TASA-ARVOINEN kaikille niille, jotka täyttävät avioliiton solmimisen ehdot. Jokainen tietyt ikäehdot ja sukulaisuusehdot täyttävä henkilö saa Suomessa solmia avioliiton yhden vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Myös jokaisella homoseksuaalilla on tämä täysimääräinen oikeus.”

Sovellat väärää luokittelua. Sekä samaa että eri sukupuolta olevien virallisten parisuhteiden sääntelyssä yläkategoria on parisuhde, ei pelkästään miehen ja naisen välinen suhde. Oikeus solmia avioliitto tarkoittaa oikeutta virallistaa suhteensa henkilöön, johon yleensä on parisuhde. Sen määritelmällinen ydin ei siten ole oikeudessa virallistaa suhteensa vain vastakkaista sukupuolta olevaan henkilöön, kuten on koetettu väittää. Tosiasia on, että heteroseksuaalisilla henkilöillä on vailla perusteltua syytä oikeus saada parisuhteensa virallistettua siinä missä homoseksuaaleilta tämä sama oikeus puuttuu. Tilalle koetetaan tasa-arvon kaapuun verhoten tarjota homoseksuaaleille heterojen vastaavasta oikeudesta poikkeavaa järjestelyä.

Parisuhdelainsäädännön yläkategoriana on siten parisuhde. Jos yhteiskunnassa on osoitettavissa parisuhteita, jotka toiminnaltaan, rakenteeltaan, tehtäviltään ja vaikutuksiltaan rinnastuvat aviopareihin, on johdonmukaista ja yhdenvertaisen kohtelun kannalta oleellista, että aviopareja koskeva sääntely ulotetaan koskemaan ehdot täyttävät parit.

Havainnollistan vielä muutamalla esimerkillä. Logiikkaasi seuraten islamilaisten maiden uskonnonvapaussääntely on tasa-arvoinen kaikille niille, jotka haluavat kääntyä islamiin. Jokaisella juutalaisella, kristityllä, hindulla ja vaikkapa ateistilla on täysimääräinen oikeus ”palata” islamin uskoon. Laki on sama ja tasa-arvoinen kaikkien uskontojen edustajille. Avioliittoargumentaatiosi verrattuna ongelmana on jälleen kategoriavirhe: yläkategoriana on uskonnonvapaus, ei oikeus kääntyä muslimiksi.

Voidaan myös väittää, että kaikilla on tasavertainen oikeus tutkituttaa itsensä kohdunkaulan syövän varalta. Miehillä ja naisilla on samat kunta- ja ikäehdot täytettyään tasavertainen ja täysimääräinen oikeus hyödyntää näitä ilmaisia palveluita. Miehillä ei kuitenkaan ole kohtua, joten heille suotu tasavertainen oikeus seulontoihin osallistumisesta ei hyödytä heitä mitenkään. Jos logiikkaasi vastaan siten halutaan argumentoida on mahdollista huomauttaa, että tässä tapauksessa yläkategoriana on oikeus seksuaali- ja lisääntymisterveyttä edistävien palvelujen saantiin.

Kuvatuissa lähtötilanteissa tasa-arvo on vain näennäistä. Todellisen tasa-arvon toteutumiseen voidaan vaikuttaa esimerkiksi lainsäädännöllisin ratkaisuin.