#1022: Tommy B - Re: Äly hoi 

 Uskonnollisuus on varmaan vähentynyt. Se on uskovien ihmisten mielestä hyvä asia! Uskonnollisuus ei nimittäin kerro vielä mitään siitä, uskooko Jeesukseen henkilökohtaisena Pelastajana. Muulla kun ei ole oikeastaa merkitystä kristinuskossa. Kaikki alkaa ja päättyy siihen.

Uskovan ihmisen näkökulmasta ateisti on kunnioitettavampi tyyppi kuin uskonnollinen. Uskonnollisuus on juuri sitä kristinuskon suurinta vihollista = humanismia. Se ei pelasta ketään, mutta tuudittaa ihmisen ajattelemaan, että sitä ollan aika hyviä, älykkäitä, vaikkapa nöyriäkin. Sitä uskonnollisuutta voidaan tutkia monin tavoin ja se saisikin vähentyä. Raamatussa uskonnolliset olivat fariseuksia. Se oli ainoa ihmisryhmä, josta Jeesuksella ei ollut koskaan mitään hyvää sanottavaa.

Usko lähtee siitä, että ihminen ei kykene mihinkään hyvään ja huutaa avukseen Jeesusta Kristusta, tunnustaa hänelle, että on tehnyt häntä ja ihmisiä vastaan syntiä ja pyytää anteeksi. Sen jälkeen Jeesus on hänen elämänsä Herra.

Jumala on todellisuutemme ulkopuolella. Hän on se Arkhimedeen piste, josta filosofiassa puhutaan. Suljettu systeemi (=kokemamme maailma) ei voi itse määritellä, onko kokemuksen ulkopuolella muuta todellisuutta. Se vaatii uskon hypyn. Jumalan Sanaa voi koetella - Jumala vastaa vilpittömälle etsijälle. Jos on Jumala ja luoja, niin Hän on inhimillisen kokemuksemme ulkopuolella emmekä voi sitä itse saavutta omilla pyrkimyksillämme. Kristinusko Jumala on itse ilmoittanut itsensä ja Hänet voi löytää siten, kuin Hän on asian ilmoittanut.

Mikään tutkimus ei tässä auta. Usko on uskallusta, joka usein syntyy vasta kun inhimilliset tuet  (raha, viisaus, järkeily,terveys) otetaan pois.  Siinä tilanteessa on nöyrryttävä, sitä tarkoitin. Vain Jumalan edessä nöyrtyminen tuo ratkaisun, muu on ihmisen omaa rakennelmaa. Portti on ahdas, sanoo Jeesus.

Sinulla on myös humanistinen ote. Surullista. Luovu ihmisuskosta. Uskalla löytää Jeesus. Olen rukoillut puolestasi. Toivon elämääsi muutenkin hyvää - sitä mitä sielusi kaipaa.

#1174: akateeminen isoäiti - Re:Äly hoi

Olet varmasti oikeassa noissa sanoissasi, mitä tulee ihmiseen joka kokee asiat tuolla tavalla. Kyllä minäkin olen nuorempana uskonut Jumalaan, asiaa tosin sen syvällisemmin pohtimatta. Iän ja ymmärryksen kasvaessa pohdin asiaa tosissani ja se lapsenusko Jumalaan hävisi kokonaan. Olisi tämä pohdinta voinut toisinkin päättyä, mutta se päättyi näin. Tietoisesti en asettanut kumpaakaan vaihtoehtoa toisen edelle, vaan tämä vaihtoehto vain jäi jäljelle. Tietysti prosessi oli pitkä, eikä mikään mikä olisi ollut koko ajan mielessä, mutta voisin kuitenkin väittää sen olleen perusteellinen ja objektiivinen.

Jos ihminen ei usko, niin hän ei sitten vaan usko. Mikään mahti maailmassa ei siihen väliin voi tulla. Kukaan ei myöskään voi alkaa uskomaan noin vain päättämällä asian. Jos Jumala on olemassa, niin millään tavalla hän ei ilmaissut itseään nuorelle, asiaa pohtivalle ihmiselle. Kenties on sitten vain valitujen joukko, jotka hänelle kelpaavat, enkä siihen joukkoon kuulunut.

Uskon että elän aivan yhtä hyvää ja moraalista elämää kuin keskiverto kristittykin. En ole mikään pyhimys, mutta en myöskään paha. Taatusti olen tehnyt sitä mitä te kutsutte synniksi ja jos se on kohdistunut toiseen ihmiseen sitä myös anteeksi pyytänyt. Muilta en pyydä, koska en katso asian muille kuuluvan. Raamatun tulkinnan mukaan joudun varmaan helvettiin, mutta minkäs sille sitten voi. Lienee selvää, etten itse usko helvettiin sen enempää kuin taivaaseenkaan. Jos Jumala on olemassa, niin ehkä hän joskus itsestään ilmoittelee, siihen asti jatkan näin.

Pakko luottaa ihmiseen, se on minulle tällä hetkellä ainoa toimija tässä elämässä.

Kiitos toivotan sinulle sitä samaa, vaikken rukouksiin voikaan yhtyä.