Elämme vakavaa aikaa. Ei ole olemassa muuta avioliittoa, kuin miehen ja naisen muodostama koti / perhe.Perhe on peruspylväs,jonka ympärille yhteikunta rakentuu. Kaikkien jäkyttävintä on se, että yhteikuntaa, sekä mailman valtioita hallitsevat johtajat avaavat oven tuholle, joka murtaa maahan käsityksen isästä ja äidistä, kodista ja uskonnosta. Noitten arvojen puolesta Suomen isät ja äidit taistelivat ja kuolivat. Herää Suomi...Rakenna tämä kaunis ihana maa terveitten arvojen varaan. Anna tulevaisuus uusille sukupolville.
Seuraavan runon kirjoitin maalle jota rakastan ja perheille jotka rakensivat sen. Ikuisesti kiitollisena..?
← Yönvarjoja/ Raiskattu puutarhaMaaliskuun—Pälvi →Laulu synnyinmaalle
Posted on 20.3.2009 by sananpolkuja123 Sinä Luojalta lahjaksi järvet sait
punakylkiset männikkökankaat
Tuolla korvessa soivat metsot
siellä hirvien laidunmaat
Nevat auringossa loistaa okraa
kevät aamussa teerien laulut soi
Loit tunturit laitumeks pohjoisen lasten
porolaumat lahjaksi kylmän maan
Joet kuohuvat koskina kurujen pohjaa
hopea kyljin lohet tyrskyissä kisaa

Tämä maa on kansan syntymäkehto
jonka valitsit taistelemaan
Isät järviä jokia sous
sydän syttyi tätä maata rakastamaan

Pian nousivat kankailta kaskien savut
sinne syvälle juuret kaivettiin
Jalat talloivat korpiin kaitaiset polut
kädet jäntevät jännitti jousen
isät saaliin kantoivat lapsilleen

Täällä syntyi kansa ja rakkaus maahan sen
se syntyi luonteella lujalla ja tahdolla sydämen

Pian nousivat kansojen myrskytuulet
kävi kuninkaat sotimaan
Isät riistettiin lapsilta taisteluun
Jäi äidit kotia hoitamaan
näin syntyi pohjan nainen
joka peljännyt ei kuolemaa
Hän lastensa puolesta eli ja kuoli
oli rakkaus taottu -elon ahjossa sydämeen

Meitä sorti länsi ja meitä vainosi itä
se synnytystuska ol kansan tään
Se syntyi tuskalla rakastamaan
tätä maata kaunista ihanaa

Kun kutsu viime taistoon soi
nous yhtenä kansa
se tahtoi heittää orjan kaavun pois
ja antaa vapaat laitumet lapsilleen

Se taisto ol isien ja äitien
se taisto ol lapsien ja suomen kotien
Kun siniristilippu nous salkoon liehumaan
se voiton merkki on vapaan maan

Vielä lapset maatamme rakastakaa
isät taistelleet hellien hoivatkaa
Esiäitien kädet on väsyneet
niille lepo laupias antakaa…
Vapaus…jalo mieli on lahjana isien tien
se kutsuu rinnalle saatamaan
kun jalka on väsynyt kulkemaan…..

#1017: -

hieno runo..upea maisema ja luonto ja Jumalan Hengen kirkkaus.Kiitos

#1017: -

Kiitos ajatuksia herättävästä runostasi