Turvetuotantoa/turvepeltojen raivaamista ei saa lopettaa
Ota yhteyttä adressin tekijään
Kotimaisen energian tilanne katsaus Bio energian nettisivulta.
2015-06-11 06:35:22Jukka Finni
Kopioitu Maaseudun Tulevaisuudesta 22.5.2015
2015-05-24 11:19:17Turpeen nosto vähentäisi
kasvihuonekaasuja
Turpeen nosto vähentää kasvihuonekaasuja,
kun valitaan sopivat, jo ojitetut suot. Turpeen
käyttö voidaan viisinkertaistaa ja korvata energian tuonti, Antti Kivimaa hehkuttaa.
Turpeen käyttö voidaan viisinkertaistaa Suomessa ja samalla vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ilmakehään, sanoo teollisuusjohtajana pitkään toiminut Nisclusterin neuvonantaja Antti Kivimaa.
Hänen mukaansa turpeen käytön lisääminen olisi loistava kansallinen mahdollisuus, jolla saataisiin 30 000 uutta työpaikkaa maahan, päästäisiin eroon Venäjän energiasta ja samalla parannettaisiin ympäristöä.
Ruukki Groupissa, puuteollisuudessa ja VTT:llä johtajana toimineen Kivimaan teesit kuulostavat uskomattomilta, mutta nykyisin eläkkeellä oleva ja useiden yhtiöiden hallituksissa toimiva Kivimaa uskoo laskelmiinsa vankkumatta.
”Tärkeintä on pari–kolme vuotta sitten saatu tieto siitä, että tietyt jo ojitetut turvemaat eivät sido hiilidioksidia vaan toimivat kasvihuonekaasujen päästölähteinä. Kun niistä kaivetaan turve energiaksi ja metsitetään pohjat, päästöt vähenevät.”
Päästölähteestä nieluksi
Kivimaa markkinoi sanomaansa ”turpeen ja puun liittona”.
”Parhaimmillaan meillä on 25 vuoden päästä yli 500 000 hehtaaria uutta metsää, joka sitoo hiiltä sen sijaan että sama alue turvemaana päästäisi sitä. Samalla puuta saadaan lisää kasvavaa metsäteollisuutta varten.”
Kivimaa pohjautuu laskelmissaan Lappeenrannan yliopistossa ja Metsäntutkimuslaitoksessa tehtyyn tutkimukseen, jonka perusteella Suomessa on ainakin satatuhatta hehtaaria hiilipäästösoita.
Kivimaan mielestä niitä on kuitenkin roimasti enemmän, ”tutkimus oli tehty rajatulle alueelle ja varman päälle”.
Turpeelle pitäisi luoda oma sertifikaatti samoin kuin puulle. ”Se takaisi, että turvetta nostetaan puhtaasti vain ilmastoa kuormittavilta soilta.”
Kivimaa huomauttaa, että suota on Suomessa kolmasosa ison maan pinta-alasta.
”Suot pitää erottaa eri luokkiin ja käyttää vain soveltuvia, joita on kyllä tarpeeksi. Jos vain viisi prosenttia jo ojitetuista soista otettaisiin käyttöön, se riittäisi korvaamaan neljän miljardin euron verran energian tuontia vuodessa.”
Luonnontilaa puhtaampaa
Nostoalueilta tulevat vedet pystytään puhdistamaan niin tehokkaasti, että ne ovat puhtaampia kuin luonnonsuolta tulevat, Kivimaa vakuuttaa. ”Se tietysti maksaa mutta energian hintaan nähden vähän.”
Kivimaata syytetään joskus oman bisneksensä edistämisestä, koska hän on mukana kymmenen prosentin osuudella vesienpuhdistusmenetelmiä tuottavassa Saloyssa. Hänen mukaansa sillä ei ole merkitystä koko valtavan asian rinnalla, mutta se lisää tietoa turvevesien puhdistamisesta.
Turve pitäisi jalostaa Kivimaan mielestä biopolttoaineeksi eikä käyttää vain lämmön tai sähkön tuotantoon. ”Nestemäisiä polttoaineita tarvitaan varmasti vielä kymmeniä vuosia.”
Hän on hahmotellut 25 vuoden mittaista hanketta, jossa nykyiseen nähden 5–6-kertainen tuotanto vähentäisi valtiontalouden vajetta. Kotimaisen lisätyöpanoksen arvo olisi yli 1,7 miljardia euroa vuodessa.
Turve työllistäisi yli 30 000 ihmistä Keski-, Itä- ja Pohjois-Suomessa.
25 vuoden kuluttua Suomen hiilidioksidipäästöistä on vähentynyt pysyvästi 10 miljoonaa tonnia eli saman verran kuin liikenteen nykypäästöt.
”Mitään tukea ei tarvita. Teknologia olisi kokonaan kotimaista, kestävän kehityksen mukaista ja vientiin sopivaa.”
Hän vertaa turvetta tuulivoimaan: ”Tuulimyllyille myönnetään Suomessa jopa 300 miljoonaan euroon nousevaa tukea vuodessa.”
Jukka Finni
Kopioitu maaseutu mediasta
2015-03-11 19:15:10Jukka Finni
Hallitus jatkaa huopaa soutaa leikkiä..
2015-03-08 10:05:42Jukka Finni
Hallitus huopaa soutaa!
2014-11-15 14:53:50Jukka Finni
TuontiEnergian hinta lappu vuodessa
2014-10-08 12:23:50Jukka Finni
Hyviä uutisia kotimaiselle energiallle ja energia-alan yrittäjille.
2014-10-07 13:34:36Hyviä uutisia isolta kirkonkyliltä.
http://www.verkkouutiset.fi/politiikka/stubb_turve_metsahake-26478
Jukka Finni
Vuoden 2013 esimerkillinen turvetuotantoalue
2014-07-31 14:50:24Lämpöiset kesäterveiset kotimaisen lähienenergian kannattajat.
Tässä video linkki vuoden 2013 esimerkkilliseen turvetuotantoalueeseen.
http://youtu.be/OM9mcRz5uf4
Jukka Finni
Fakta tietoa turpeesta
2014-07-29 15:34:27BIOENERGIA, KOLUMNI
0
Turve-energia, menestystarina vai menetystarina?
Hannu Koivisto · 28.7.2014
Jos suomalaiset asuisivat Norjassa, suojelisimme öljyn. Jos norjalaiset asuisivat Suomessa, turve-energia ja puu olisivat heille menestystarina.
Toimiiko energiateollisuus vastoin maan etuja?
Baltialaisesta hakkeesta maksetaan kolmannes kallimpaa hintaa kuin kotimaisesta. Se on teollisuudelta kyseenalaista, jopa ”epäisänmaallista toimintaa”, sanoo moni. Kivihiili on korvannut kotimaisen hakkeen ja haketoimittajien kanssa tehdyt sopimukset revittiin. Nyt on moni alan toimija niin syvässä kuopassa, että kiivaampi kaivaminenkaan ei auta. Metsäliitto varsinkin on saanut monilta yrittäjiltä kuraa hävyttömästä toiminnastaan.
Turvetta on Suomessa enemmän kuin Pohjanmeressä öljyä, rahassa mitattuna 500 000 euroa jokaista kansalaista kohden. Jos Suomeen tuotaisiin neljännes vähemmän fossiilisia polttoaineita, öljyä ja kivihiiltä, vaihtotaseemme olisi tasapainossa.
Pelkästään kivihiiltä maahamme ostetaan vaihtotaseen alijäämän verran. Suomi ei voi jatkaa fossiilisten öljyn ja kivihiilen ostamista, jos haluamme, että Suomen talous kehittyy.
Turpeen osuutta energiatuotannosta pitää nostaa nopeasti
Turve-energia on varannostamme on 0,6 prosenttia tuotantokäytössä. Turpeen osuus vuotuisesta energiakulutuksesta on 5–7 %, riippuen tilastosta. Kivihiilen korvaaminen vaatisi turvealan kaksin- tai kolminkertaistumisen kahteen prosenttiin. Tällä hetkellä turve lisääntyy soilla enemmän kuin sitä nostetaan.
Kaiken lisäksi turve-ala hupenee huomattavasti nopeammin kuin uusi lupia saadaan, kolminkertaisesti. Nyt on käsillä hetki, jolloin koko ala näivettyy jo tämän kesän jälkeen, jos mitään ei tapahdu.
Kauhajokelainen keksijä Unto Männistö on kehittänyt oman jokamiehen patentin palaturpeen kuivatukseen. Muutaman päivän kuivatuksen jälkeen märkä turve on kuivaa polttoainetta. Turpeen hyödyntäminen on aina ollut suomalaista ihmistä lähellä. Alle kymmenen hehtaarin turvesuo ei tarvitse ympärisölupaa, mutta selvityksiä pitää tehdä vino pino.
Turvevero 2012 tasolle
MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila sanoi MaaseutuMedian haastattelun yhteydessä, että ”turvevero olisi palautettava vuoden 2012 tasolle”. Eikö kivihiili pitäisi olla verotettavien listalla? Turveveron korotus ei käy talonpoikaisjärkeen.
Puu-energialla on myös mittavat mahdollisuudet luoda vaurautta. Vaurastuminen ei koostu ainoastaan energiasta, vaan alan toimijoiden ja konevalmistajien ja sidosryhmien työllistämisestä. Onko veronkorotus vienyt enemmän kuin tuonut? Työpaikkoja on hävinnyt ja lisää tulee häviämään.
Tokkopa se on tavoite. Ensi kesänä moni joutuu panemaan lapun luukulle ja painumaan kortiston syövereihin.
Onko ympäristökeskustelu ajan tasalla?
Harva energiamuoto on täysin puhdasta, sitä ei ole toki turvekaan, mutta paljon puhtaampaa se on kuin yleisesti luullaan. Soiden puhdistusjärjestelmät toimivat hyvin.
”Turvetuotannon kuivatusvedet käyvät läpi luonnonmukaisen puhdistusprosessin, jossa poistetaan valtaosa kiintoaineesta ja ravinteista. Turvetuotannon kuivatusvedet ovat suoperäisiä luonnonvesiä, jotka sisältävät kiintoainetta, humusta ja ravinteita hiukan enemmän kuin luonnontilaisen suon vesi. Turvetuotannon vedet ovat siis ravinneköyhiä, ja esimerkiksi asumajätevedessä on ravinteita monta kymmentä kertaa enemmän kuin turvetuotannon vesissä”, sanoo Vapon ympäristöasiantuntija Laura Sundell.
Nelos- ja viitostyypin soille, jotka ovat luontoarvoiltaan merkittäviä, ei enää juuri edes haeta ympäristölupia. Ympäristölainsäädäntöä uudistettaessa on tehty hyvää työtä, lupamenettelyn uskoisi olevan uskottavaa. Demokraattinen päätöksenteko mahdollistaa sen, että lupia ei saa hatarin perustein ilman kunnon selvityksiä. Ympäristöä pitää suojella, mutta siinä ei asiantuntemattomuksen sivuuttaminen ja luulot auta.
Turvesuon tuotantoaika on kymmeniä vuosia, joskus yli 60 vuotta. Uusia soita ei tarvita tuotantoon liukuhihnalta, mutta lisää tarvitaan nyt runsaasti. Turpeen noston jälkeen suo kelpaa mainiosti vaikka puun kasvatukseen. Lupamenettelyä voisi nopeuttaa, karsia ja keventää ilman, että lopputulos kärsisi.
Ruokohelpin viljely oli lyhyen ajan ilmiö. Höttöistä heinää koetettiin polttaa, koska päästökauppakeskustelua piti miellyttää. Kokeilusta ei tullut kuin ohimot harmaaksi.
Eikö mikään energiamuoto kelpaa?
Ydinvoima ei kelpaa, kotimainen turve ja puu ovat pannassa, kivihiili on järjetön vaihtoehto, biokaasu on kannattamatonta. Töpseliin halutaan aurinkokeräimillä tuotettua virtaa, mikä on aivan viisasta, mutta vaatii pääosin Kiinassa tuotettujen kennojen halventumista.
Tuulivoima nauttii supertariffista, jonka verorahat valuvat suurelta osin ulkomaisten sijoittajien taskuun. Tuulivoiman suurin ongelma on, että se maksaa veronmaksajille aivan tolkuttomasti. Sen jännite ei tahdo kelvata samaan verkkoon kuin muu sähkö, vaan sille pitää usein tehdä omaa siirtolinjaa.
On kornia, että tuulienergiaa halutaan, mutta vempaimia ei saa sijoittaa minnekään. Oman tontin läheisyydessä ne häiritsevät, metsässä ne häiritsevät pesimälinnustoa, viitasammakkoja, perhoskantoja ja lepakkojen kevät- ja syysmuuttoa. Lista on pitkä.
Turve kelpaa moneen
Turve on paitsi energian lähde, siitä tehdään kuivikkeita, kasvuturvetta, sitä käytetään suodatukseen ja öljyntorjuntaan. Etelä-Koreassa valmistetaan kurikkalaisesta turpeesta shampoota.
Suomalainen puu ja turve ovat tällä hetkellä kaikesta huolimatta halvimpia energiavaihtoehtoja.
Klikkaa tästä Tilastokeskuksen energiahinnat.
Asennemuutos on avain viisaaseen energiapolitiikkaan
Suomi tarvitsee asennemuutoksen ja yhteisvastuullisuutta. Sillä korjattaisiin monta asiaa aivan itsestään. Kotimaista energiaa hyödyntäen meillä on mahdollisuus parempaan hyvinvointiin. Aivan varmasti siihen kyetään kestävästi, jos vain halua piisaa.
Me voisimme vaurastua kuin Norja. Vaurastuttuamme meillä olisi myös kykyä panostaa ympäristömme suojeluun. Luonnonvaroista saatua hyötyä voisi edes osa sulloa omiin taskuihin – suojeltavaa aluetta riittäisi silti.
Artikkelia on muokattu 28.7.2014 klo 20.25.
Lue aiheesta myös Jussi-faarin kolumni
AURINKOKERÄIMETENERGIAFOSSIILINEN POLTTOAINEPUUENERGIATURVETUULIVOIMAYMPÄRISTÖKESKUSTELU
Jukka Finni
Vesistön kuormitusmittauksia www.saloy.net 2010-2013
2014-04-14 04:27:06Yhteenveto Saloy Oy:n kuormitusmittauksista 2010–2013
Saloy Oy:ltä on vuosina 2010–2013 tilattu kuormitusmittauksia etupäässä sellaisilta alueilta, joissa turvetuotannon on väitetty pilaavan alapuolisia vesistöjä. Kuormitusmittausten tavoitteena on ollut selvittää turvetuotannon osuus kulloisenkin vastaanottavan vesistön humus- ja kiintoainekuormituksesta. Mittauksia ovat tilanneet kolmen ministeriön (YM, MMM ja TEM) organisoima TASO-hanke, Vapo ja yksityiset turvetuottajat. Lisäksi Saloy Oy on tehnyt kuormitusmittauksia myös omasta aloitteestaan.
Saloy Oy:n analyysin oleellinen piirre on, että siinä mitataan myös vesistöjen muiden kuormittajien humus- ja kiintoainepitoisuudet. Vain tällä tavalla voidaan luotettavasti selvittää turvetuotantoalueiden osuus kuormituksesta.
Alla on kooste muutaman kohteen kuormitusmittaustuloksista.
Keuruun Martinjärvi
Vapon Kalmunevan turvetuotantoalueen on väitetty aiheuttavan humus- ja kiintoainepäästöillään Martinjärven veden pilaantumisen ja jopa järven umpeenkasvun.
Kuormitusmittaus elokuussa 2011. Tilaaja Vapo.
- Kalmunevan turvetuotantoalueen osuus Martinjärveen tulevasta virtaamasta oli 0,3 %, COD:stä eli käytännössä humuksesta 0,55 % ja kiintoaineesta 0,5 %.
Kuormitusmittaus elokuussa 2012. Tilaaja Vapo.
- Kalmunevan osuus virtaamasta oli 0,65 %, COD:stä 0,64 % ja kiintoaineesta 6,6 %. ”Korkeahko” kiintoainepitoisuuden osuus johtui mittaushetkeä ennen suoritetuista pintavalutuskentän ojien kaivutöistä.
- Martinjärveen laskee Kuolemaisen luonnonsuolta tuleva puro, jonka humuskuormitus Martinjärveen oli sekä elokuun 2011 että 2012 mittauksissa noin kuusinkertainen Kalmunevaan verrattuna.
- Elokuussa 2012 suoritettiin vertaileva mittaus myös Martinjärven viereisessä Iso-Kivijärvessä, jonka valuma-alueella ei ole turvetuotantoa. Iso-Kivijärveen laskevien ojien ja purojen COD:t (humuspitoisuudet) olivat välillä 51,6 - 75,4 mg/l (vrt. Kalmunevalta lähtevä vesi 31,4 mg/l).
- Iso-Kivijärvestä lähtevän veden COD oli 35,6 mg/l ja kiintoainepitoisuus 2,0 mg/l, kun Martinjärvestä lähtevän veden vastaavat arvot olivat COD 34,0 mg/l ja kiintoaine 1,7 mg/l, eli näiden välillä ei kuormituksessa ollut merkittävää eroa.
Johtopäätökset
- Kalmunevan turvetuotantoalueelta lähtevät vedet eivät ole syynä Martinjärven ongelmiin
- Martinjärven vedenlaatu oli naapurijärvi Iso-Kivijärven vettä parempi, vaikka Iso-Kivijärven valuma-alueella ei ole turvetuotantoa.
Kyyjärvi
Kyyjärvi on Saarijärven reitin ylin järvi ja sen valuma-alueella on runsaasti turvetuotantoa, jonka on väitetty aiheuttavan Kyyjärven runsaan humuspitoisuuden.
Kuormitusmittaus elokuussa 2011. Tilaaja Vapo, maksaja TASO-hanke.
- Valuma-alueella on kolme Vapon turvetuotantoaluetta, joiden yhteenlaskettu osuus Kyyjärveen laskevien purojen ja jokien virtaamasta oli 2,2 %, COD:stä 2,7 %
- Kyyjärven elokuun 2011 tulokset julkaistiin Ympäristöministeriön TASO-hankkeen sivuilla. Tulokset olivat eräiden tahojen mielestä odotusten vastaisia turvetuotantosoiden vähäisen humuskuormitusosuuden vuoksi. Syyksi oletettiin mittausajankohdan eli kesän 2011 kuivuutta ja siitä johtuvia vähäisiä virtaamia, ja siksi mittaukset uusittiin runsaiden valumavesien aikana huhtikuussa 2012.
Kuormitusmittaus huhtikuussa 2012. Tilaaja Vapo.
- Virtaamat olivat huhtikuussa 2012 edelliskesään verrattuina lähes 15-kertaiset. Vapon turvetuotantovesien osuus virtaamista oli nyt 2,46 %, humuksesta 2,32 % ja kiintoaineesta 1,39 %. Mittauksessa oli mukana edustaja TASO-hankkeesta.
- Näitä tuloksia ei julkaistu TASO-hankkeen sivuilla. Syyksi ilmoitettiin se, että mittaus ei kuulunut TASOn ohjelmaan.
- Kyyjärven mittaustulosten saaman suuren huomion vuoksi ja mittaustulosten luotettavuuden varmistamiseksi Vapo tilasi huhtikuun 2012 jälkeen Kyyjärvelle vastaavanlaiset mittaukset toiselta toimijalta, Nablabs Oy:ltä. Nablabs teki vastaavanlaisia mittauksia Kyyjärvellä kahden viikon välein koko vuoden 2012 sulan veden ajan. Nablabsin kaikkien mittausten lopputulos oli yhteneväinen Saloyn aiempien mittausten kanssa. Mittausten perusteella Vapon turvesoiden keskimääräiseksi Kyyjärven COD-kuormitusosuudeksi tuli noin 3 %.
Johtopäätökset
- Vastoin ennakko-odotuksia ei turvetuotantoalueiden kuormitus ole prosentuaalisesti suurempi suurten virtaamien aikana kuin kuivanakaan vuodenaikana.
- Mittausten mukaan kaikki soihin tehdyt ojitukset aiheuttavat käytännöllisesti katsoen yhtä suuren humuskuormituksen. Kyyjärven valuma-alueella on turvetuotantoa vain järven länsipuolella ja niiden vedet johdetaan Kyyjärveen Nopolanjokea pitkin. Järven itäpuolelle laskee Pekkasenjoki, jonka valuma-alueella ei ole turvetuotantoa. Pekkasenjoen veden COD-pitoisuus oli Saloyn omatoimisesti suorittamissa mittauksissa yhtä suuri kuin Nopolanjoen ja suuren osan vuotta jopa hieman korkeampikin.
- Turvetuotantovedet eivät ole syynä Kyyjärven humusongelmiin.
Joutsan Siikavesi
Erilaisia mittauksia Siikaveden huonontuneen vedenlaadun syiden selvittämiseksi tehtiin vuosina 2010, 2011 ja 2012. Alueella on runsaasti Vapon turvetuotantoa, jonka on oletettu aiheuttaneen Siikaveden vedenlaadun huononemisen. Kälkäjoki on virtaamaltaan suurin yksittäinen laskujoki Siikaveteen, ja sen varrella ovat myös kaikki turvetuotantoalueet. Merkittävin ja laajin kuormitusmittaus tehtiin huhtikuun lopussa 2012, jolloin virtaamat olivat sulamisvesien johdosta huomattavan suuret.
Kuormitusmittaus huhtikuussa 2012. Tilaaja Vapo.
- Turvetuotantovesien osuus Kälkäjoen kokonaisvirtaamasta oli 2,24 %, COD:stä 1,79 % ja kiintoaineesta 0,3 %
- Turvetuotantovesien COD oli yleensä alle 25 mg/l ja muiden alueen vesien eli ei-turvetuotantovesien noin 28 mg/l
- Kälkäjoen alajuoksun kiintoainepitoisuus oli 9,0 mg/l, kun se välittömästi turvetuotannosta lähtevissä vesissä oli 0-3,2 mg/l. Kälkäjoessa oli erittäin voimakas virtaus, ja sen korkea kiintoainepitoisuus alajuoksulla johtui mitä ilmeisimmin eroosiosta.
Ylä-Kälkäjärven tyhjennyksen vaikutus Siikaveden huonontuneeseen vedenlaatuun:
- Ylä-Kälkäjärvi tyhjennettiin kunnostustoimenpiteenä maalis-kesäkuussa 2010. Järvi oli käytännöllisesti katsoen umpeen kasvamassa, eli sen pohjassa oli suuret määrät humusta ja kiintoainetta liejuuntuneena. Tyhjennykselle oli Itä-Suomen Ympäristöviraston lupa Nro 42/06/1 Dnro ISY-2005-Y-94, päivätty 5.4.2006. Tyhjennyksessä järven vedet johdettiin Ala-Kälkäjärven kautta Kälkäjokea pitkin Siikaveteen.
- Järven tyhjentämiseksi (järven koko n. 1000 m x 300 m ) sen pohjaan kaivettiin 1,2 kilometrin pituudelta kolme metriä leveitä ja metrin syviä kanavia. Tämä toimenpide aiheutti suuria kiintoaineen ja humuksen liikkeellelähtöjä Kälkäjokea pitkin Siikaveteen
- Suurin kiintoainehuippu saavutettiin 9.3.2010, kun järveä tyhjennettäessä sen jäätynyt pinta toimi männän tavoin ja painoi vedet liejuineen alajuoksulle täysin hallitsemattomasti. Paikallislehden sivuilla silminnäkijä kertoi, kuinka tyhjenevän järven vedet tulvivat joen varren metsikössä ja keräsivät sieltä mukaansa puu- ja maa-ainesta. Kokonaiset puut olivat silminnäkijän mukaan kaatuneet virran vietäviksi sortuvien penkkojen mukana. Tuolloin kiintoainepitoisuudeksi mitattiin jopa 200 mg/l, kun alueen jokien ja purojen pitoisuudet olivat kesän 2011 mittauksissa välillä 2,1-5,2 mg/l
Johtopäätökset
- Ylä-Kälkäjärven tyhjennys on todennäköisin syy Siikaveden vedenlaadun nopeaan heikkenemiseen. Sitä tukevat niin tyhjennyksen aikaisen raportin tekijän Arja Palomäen havainnot, Keski-Suomen ELY-keskuksen Timo Sokan kertomat tiedot tyhjennyksen toteutuksesta kuin silminnäkijän havainnotkin. Myöskään Saloy Oy:n laajoissa mittauksissa 2010–2012 ei löytynyt muita merkittäviä yksittäisiä kuormittajia.
- Vertailun vuoksi todettakoon, että särkikalojen tonkiessa mutapohjaa ravintoa etsiessään on niiden arveltu aiheuttavan vedenlaadun huononemista. Tämän epäonnistuneen tyhjennysoperaation järven pohjan kaivinkonekaivut olivat aivan omassa suuruusluokassaan särkikalojen pohjan tonkimiseen verrattuna. Ylä-Kälkäjärvestä liikkeelle lähteneiden kiintoaineiden lisäksi on tyhjennyksen aikaisten suurten vesimassojen aiheuttama eroosio ollut merkittävä tekijä Siikaveden vedenlaadun huononemiselle.
Pyhäjoen Leivinneva
Pyhäjoen Leivinnevan turvetuotantoalue laskee vetensä Liminkaojaan, joka 20 km:n päässä Leivinnevasta päätyy Pohjanlahteen. Paikalliset kalastajat olivat syyttäneet Leivinnevan turvetuotantoalueen humuspäästöjä pyydyksiensä limoittumisesta Pohjanlahdella. Kuormitusmittauksen tarkoituksena oli selvittää Leivinnevan päästöjen osuus Liminkaojan vedestä sen loppupäässä.
Kuormitusmittaus kesäkuussa 2013. Tilaaja Megaturve Oy.
- Leivinnevalta lähtevän veden osuus Liminkaojan loppupään virtaamasta oli 0,95 %, COD:stä 0,99 % ja kiintoaineesta 0,1 %
Johtopäätökset
Leivinnevan poistovesillä ei ollut käytännöllisesti katsoen mitään vaikutusta Liminkaojan kokonaiskuormitukseen. Mittaustulokset olivat samankaltaiset kuin muillakin vastaavilla mitatuilla alueilla, eli virtaaman ja COD:n prosentuaaliset osuudet ovat poikkeuksetta hyvin lähellä toisiaan.
Leppisuo, Luumäen Taavetti
Kuormitusmittaukset 2010–2011 toteutti Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy.
- Leppisuo on Vapon 60 ha:n suuruinen turvetuotantoalue
- Viranomaiset olivat vaatineet, että Leppisuolta lähtevän veden fosforipitoisuudesta pitää saada poistettua 80 %, muutoin turvetuotanto alueella on lopetettava. Vaatimuksen vahvisti KHO toukokuussa 2010
- Saloy Oy:n toimesta ja Vapon tilaamana asennettiin Leppisuolle Saloyn kehittämä fosforinpoistolaite, jolla vaatimus pystyttiin toteuttamaan, minkä jälkeen toiminta sai jatkua
- Viranomaisten toimeksiannosta Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy:n suorittamissa seurantamittauksissa vuonna 2010 oli Leppisuolta ennen fosforinpoistolaitetta lähtevän veden fosforipitoisuus keskimäärin 24,4 mikrogrammaa/litra ja tästä siis vaadittiin 80 %:n vähennystä, missä onnistuttiinkin. Vuoden 2010 keskimääräinen virtaama oli noin 10 l/s.
- em. keskimääräinen pitoisuus 24,4 mikrogrammaa/litra on alhainen luonnontilaisissakin vesissä
- vertailun vuoksi todettakoon, että maatalousojien vesien fosforipitoisuus on yleensä välillä 100–200 mikrogrammaa/litra ja puhdistetun jäteveden fosforipitoisuus maaseudun puhdistamoissa 700–1000 mikrogrammaa/litra
- parhaiten jätevedet puhdistetaan pääkaupunkiseudulla Viikinmäen nykyaikaisessa jätevedenpuhdistuslaitoksessa, jossa päästään tasoon 300 mikrogrammaa/litra. Tätä vettä menee Suomenlahteen 3200 litraa sekunnissa
- Aurajoen veden fosforipitoisuus on yleensä noin 150 mikrogrammaa/litra ja virtaama 7000 l/s
Johtopäätökset
- Leppisuon turvetuotantovesien puhdistusvaatimukset eivät ole missään järkevässä suhteessa luonnontilaisiin vesiin eikä muiden luontoon laskettavien vesien kanssa
Yleistä
Tässä selonteossa on referoitu vain osa suorittamistamme kuormitusmittauksista, joita useimmiten on tehty turvetuottajien toimeksiannosta ja yleensä silloin, kun jonkin alueen turvetuotantoa syytetään vesistöjen pilaamisesta. Toistaiseksi ei turvetuotantoa ole voitu osoittaa vesistöjen rehevöitymisen tai suorastaan pilaantumisen aiheuttajaksi yhdessäkään suorittamassamme mittauksessa. Ihmetystä herättää se, että turvetuotantovesiä tarkkailtaessa niiden pitoisuuksia ei viranomaisten toimesta verrata alueen muiden maankäyttömuotojen eli turvetuotantoalueen ulkopuolisten maankäyttömuotojen valumavesien pitoisuuksiin. Vain turvetuotannosta lähteville vesille määritetään reduktiovaatimukset eli prosenttimäärät sille, kuinka paljon veden fosfori-, humus- tai kiintoainepitoisuuksista pitää poistaa, vaikka pitoisuudet olisivat lähtökohtaisesti alueen muiden vesistöjen tasolla tai jopa niitä alhaisempiakin.
On myös huomionarvoista, että mittauksissa todetut turvetuotantoalueiden pienetkään humus- tai kiintoaineosuudet eivät muuttuisi nollaksi, vaikka turvetuotantoa ei niillä alueilla olisi koskaan ollutkaan, koska myös luonnontilaisilta soilta tulevat purot aiheuttavat kuormitusta alapuolisille vesistöille.
Helsingissä 27.1.2014
Insinööritoimisto Saloy Oy
Tapio Salminen
www.saloy.net
-
Saloy Oy:ltä on vuosina 2010–2013 tilattu kuormitusmittauksia etupäässä sellaisilta alueilta, joissa turvetuotannon on väitetty pilaavan alapuolisia vesistöjä. Kuormitusmittausten tavoitteena on ollut selvittää turvetuotannon osuus kulloisenkin vastaanottavan vesistön humus- ja kiintoainekuormituksesta. Mittauksia ovat tilanneet kolmen ministeriön (YM, MMM ja TEM) organisoima TASO-hanke, Vapo ja yksityiset turvetuottajat. Lisäksi Saloy Oy on tehnyt kuormitusmittauksia myös omasta aloitteestaan.
Saloy Oy:n analyysin oleellinen piirre on, että siinä mitataan myös vesistöjen muiden kuormittajien humus- ja kiintoainepitoisuudet. Vain tällä tavalla voidaan luotettavasti selvittää turvetuotantoalueiden osuus kuormituksesta.
Alla on kooste muutaman kohteen kuormitusmittaustuloksista.
Keuruun Martinjärvi
Vapon Kalmunevan turvetuotantoalueen on väitetty aiheuttavan humus- ja kiintoainepäästöillään Martinjärven veden pilaantumisen ja jopa järven umpeenkasvun.
Kuormitusmittaus elokuussa 2011. Tilaaja Vapo.
- Kalmunevan turvetuotantoalueen osuus Martinjärveen tulevasta virtaamasta oli 0,3 %, COD:stä eli käytännössä humuksesta 0,55 % ja kiintoaineesta 0,5 %.
Kuormitusmittaus elokuussa 2012. Tilaaja Vapo.
- Kalmunevan osuus virtaamasta oli 0,65 %, COD:stä 0,64 % ja kiintoaineesta 6,6 %. ”Korkeahko” kiintoainepitoisuuden osuus johtui mittaushetkeä ennen suoritetuista pintavalutuskentän ojien kaivutöistä.
- Martinjärveen laskee Kuolemaisen luonnonsuolta tuleva puro, jonka humuskuormitus Martinjärveen oli sekä elokuun 2011 että 2012 mittauksissa noin kuusinkertainen Kalmunevaan verrattuna.
- Elokuussa 2012 suoritettiin vertaileva mittaus myös Martinjärven viereisessä Iso-Kivijärvessä, jonka valuma-alueella ei ole turvetuotantoa. Iso-Kivijärveen laskevien ojien ja purojen COD:t (humuspitoisuudet) olivat välillä 51,6 - 75,4 mg/l (vrt. Kalmunevalta lähtevä vesi 31,4 mg/l).
- Iso-Kivijärvestä lähtevän veden COD oli 35,6 mg/l ja kiintoainepitoisuus 2,0 mg/l, kun Martinjärvestä lähtevän veden vastaavat arvot olivat COD 34,0 mg/l ja kiintoaine 1,7 mg/l, eli näiden välillä ei kuormituksessa ollut merkittävää eroa.
Johtopäätökset
- Kalmunevan turvetuotantoalueelta lähtevät vedet eivät ole syynä Martinjärven ongelmiin
- Martinjärven vedenlaatu oli naapurijärvi Iso-Kivijärven vettä parempi, vaikka Iso-Kivijärven valuma-alueella ei ole turvetuotantoa.
Kyyjärvi
Kyyjärvi on Saarijärven reitin ylin järvi ja sen valuma-alueella on runsaasti turvetuotantoa, jonka on väitetty aiheuttavan Kyyjärven runsaan humuspitoisuuden.
Kuormitusmittaus elokuussa 2011. Tilaaja Vapo, maksaja TASO-hanke.
- Valuma-alueella on kolme Vapon turvetuotantoaluetta, joiden yhteenlaskettu osuus Kyyjärveen laskevien purojen ja jokien virtaamasta oli 2,2 %, COD:stä 2,7 %
- Kyyjärven elokuun 2011 tulokset julkaistiin Ympäristöministeriön TASO-hankkeen sivuilla. Tulokset olivat eräiden tahojen mielestä odotusten vastaisia turvetuotantosoiden vähäisen humuskuormitusosuuden vuoksi. Syyksi oletettiin mittausajankohdan eli kesän 2011 kuivuutta ja siitä johtuvia vähäisiä virtaamia, ja siksi mittaukset uusittiin runsaiden valumavesien aikana huhtikuussa 2012.
Kuormitusmittaus huhtikuussa 2012. Tilaaja Vapo.
- Virtaamat olivat huhtikuussa 2012 edelliskesään verrattuina lähes 15-kertaiset. Vapon turvetuotantovesien osuus virtaamista oli nyt 2,46 %, humuksesta 2,32 % ja kiintoaineesta 1,39 %. Mittauksessa oli mukana edustaja TASO-hankkeesta.
- Näitä tuloksia ei julkaistu TASO-hankkeen sivuilla. Syyksi ilmoitettiin se, että mittaus ei kuulunut TASOn ohjelmaan.
- Kyyjärven mittaustulosten saaman suuren huomion vuoksi ja mittaustulosten luotettavuuden varmistamiseksi Vapo tilasi huhtikuun 2012 jälkeen Kyyjärvelle vastaavanlaiset mittaukset toiselta toimijalta, Nablabs Oy:ltä. Nablabs teki vastaavanlaisia mittauksia Kyyjärvellä kahden viikon välein koko vuoden 2012 sulan veden ajan. Nablabsin kaikkien mittausten lopputulos oli yhteneväinen Saloyn aiempien mittausten kanssa. Mittausten perusteella Vapon turvesoiden keskimääräiseksi Kyyjärven COD-kuormitusosuudeksi tuli noin 3 %.
Johtopäätökset
- Vastoin ennakko-odotuksia ei turvetuotantoalueiden kuormitus ole prosentuaalisesti suurempi suurten virtaamien aikana kuin kuivanakaan vuodenaikana.
- Mittausten mukaan kaikki soihin tehdyt ojitukset aiheuttavat käytännöllisesti katsoen yhtä suuren humuskuormituksen. Kyyjärven valuma-alueella on turvetuotantoa vain järven länsipuolella ja niiden vedet johdetaan Kyyjärveen Nopolanjokea pitkin. Järven itäpuolelle laskee Pekkasenjoki, jonka valuma-alueella ei ole turvetuotantoa. Pekkasenjoen veden COD-pitoisuus oli Saloyn omatoimisesti suorittamissa mittauksissa yhtä suuri kuin Nopolanjoen ja suuren osan vuotta jopa hieman korkeampikin.
- Turvetuotantovedet eivät ole syynä Kyyjärven humusongelmiin.
Joutsan Siikavesi
Erilaisia mittauksia Siikaveden huonontuneen vedenlaadun syiden selvittämiseksi tehtiin vuosina 2010, 2011 ja 2012. Alueella on runsaasti Vapon turvetuotantoa, jonka on oletettu aiheuttaneen Siikaveden vedenlaadun huononemisen. Kälkäjoki on virtaamaltaan suurin yksittäinen laskujoki Siikaveteen, ja sen varrella ovat myös kaikki turvetuotantoalueet. Merkittävin ja laajin kuormitusmittaus tehtiin huhtikuun lopussa 2012, jolloin virtaamat olivat sulamisvesien johdosta huomattavan suuret.
Kuormitusmittaus huhtikuussa 2012. Tilaaja Vapo.
- Turvetuotantovesien osuus Kälkäjoen kokonaisvirtaamasta oli 2,24 %, COD:stä 1,79 % ja kiintoaineesta 0,3 %
- Turvetuotantovesien COD oli yleensä alle 25 mg/l ja muiden alueen vesien eli ei-turvetuotantovesien noin 28 mg/l
- Kälkäjoen alajuoksun kiintoainepitoisuus oli 9,0 mg/l, kun se välittömästi turvetuotannosta lähtevissä vesissä oli 0-3,2 mg/l. Kälkäjoessa oli erittäin voimakas virtaus, ja sen korkea kiintoainepitoisuus alajuoksulla johtui mitä ilmeisimmin eroosiosta.
Ylä-Kälkäjärven tyhjennyksen vaikutus Siikaveden huonontuneeseen vedenlaatuun:
- Ylä-Kälkäjärvi tyhjennettiin kunnostustoimenpiteenä maalis-kesäkuussa 2010. Järvi oli käytännöllisesti katsoen umpeen kasvamassa, eli sen pohjassa oli suuret määrät humusta ja kiintoainetta liejuuntuneena. Tyhjennykselle oli Itä-Suomen Ympäristöviraston lupa Nro 42/06/1 Dnro ISY-2005-Y-94, päivätty 5.4.2006. Tyhjennyksessä järven vedet johdettiin Ala-Kälkäjärven kautta Kälkäjokea pitkin Siikaveteen.
- Järven tyhjentämiseksi (järven koko n. 1000 m x 300 m ) sen pohjaan kaivettiin 1,2 kilometrin pituudelta kolme metriä leveitä ja metrin syviä kanavia. Tämä toimenpide aiheutti suuria kiintoaineen ja humuksen liikkeellelähtöjä Kälkäjokea pitkin Siikaveteen
- Suurin kiintoainehuippu saavutettiin 9.3.2010, kun järveä tyhjennettäessä sen jäätynyt pinta toimi männän tavoin ja painoi vedet liejuineen alajuoksulle täysin hallitsemattomasti. Paikallislehden sivuilla silminnäkijä kertoi, kuinka tyhjenevän järven vedet tulvivat joen varren metsikössä ja keräsivät sieltä mukaansa puu- ja maa-ainesta. Kokonaiset puut olivat silminnäkijän mukaan kaatuneet virran vietäviksi sortuvien penkkojen mukana. Tuolloin kiintoainepitoisuudeksi mitattiin jopa 200 mg/l, kun alueen jokien ja purojen pitoisuudet olivat kesän 2011 mittauksissa välillä 2,1-5,2 mg/l
Johtopäätökset
- Ylä-Kälkäjärven tyhjennys on todennäköisin syy Siikaveden vedenlaadun nopeaan heikkenemiseen. Sitä tukevat niin tyhjennyksen aikaisen raportin tekijän Arja Palomäen havainnot, Keski-Suomen ELY-keskuksen Timo Sokan kertomat tiedot tyhjennyksen toteutuksesta kuin silminnäkijän havainnotkin. Myöskään Saloy Oy:n laajoissa mittauksissa 2010–2012 ei löytynyt muita merkittäviä yksittäisiä kuormittajia.
- Vertailun vuoksi todettakoon, että särkikalojen tonkiessa mutapohjaa ravintoa etsiessään on niiden arveltu aiheuttavan vedenlaadun huononemista. Tämän epäonnistuneen tyhjennysoperaation järven pohjan kaivinkonekaivut olivat aivan omassa suuruusluokassaan särkikalojen pohjan tonkimiseen verrattuna. Ylä-Kälkäjärvestä liikkeelle lähteneiden kiintoaineiden lisäksi on tyhjennyksen aikaisten suurten vesimassojen aiheuttama eroosio ollut merkittävä tekijä Siikaveden vedenlaadun huononemiselle.
Pyhäjoen Leivinneva
Pyhäjoen Leivinnevan turvetuotantoalue laskee vetensä Liminkaojaan, joka 20 km:n päässä Leivinnevasta päätyy Pohjanlahteen. Paikalliset kalastajat olivat syyttäneet Leivinnevan turvetuotantoalueen humuspäästöjä pyydyksiensä limoittumisesta Pohjanlahdella. Kuormitusmittauksen tarkoituksena oli selvittää Leivinnevan päästöjen osuus Liminkaojan vedestä sen loppupäässä.
Kuormitusmittaus kesäkuussa 2013. Tilaaja Megaturve Oy.
- Leivinnevalta lähtevän veden osuus Liminkaojan loppupään virtaamasta oli 0,95 %, COD:stä 0,99 % ja kiintoaineesta 0,1 %
Johtopäätökset
Leivinnevan poistovesillä ei ollut käytännöllisesti katsoen mitään vaikutusta Liminkaojan kokonaiskuormitukseen. Mittaustulokset olivat samankaltaiset kuin muillakin vastaavilla mitatuilla alueilla, eli virtaaman ja COD:n prosentuaaliset osuudet ovat poikkeuksetta hyvin lähellä toisiaan.
Leppisuo, Luumäen Taavetti
Kuormitusmittaukset 2010–2011 toteutti Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy.
- Leppisuo on Vapon 60 ha:n suuruinen turvetuotantoalue
- Viranomaiset olivat vaatineet, että Leppisuolta lähtevän veden fosforipitoisuudesta pitää saada poistettua 80 %, muutoin turvetuotanto alueella on lopetettava. Vaatimuksen vahvisti KHO toukokuussa 2010
- Saloy Oy:n toimesta ja Vapon tilaamana asennettiin Leppisuolle Saloyn kehittämä fosforinpoistolaite, jolla vaatimus pystyttiin toteuttamaan, minkä jälkeen toiminta sai jatkua
- Viranomaisten toimeksiannosta Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy:n suorittamissa seurantamittauksissa vuonna 2010 oli Leppisuolta ennen fosforinpoistolaitetta lähtevän veden fosforipitoisuus keskimäärin 24,4 mikrogrammaa/litra ja tästä siis vaadittiin 80 %:n vähennystä, missä onnistuttiinkin. Vuoden 2010 keskimääräinen virtaama oli noin 10 l/s.
- em. keskimääräinen pitoisuus 24,4 mikrogrammaa/litra on alhainen luonnontilaisissakin vesissä
- vertailun vuoksi todettakoon, että maatalousojien vesien fosforipitoisuus on yleensä välillä 100–200 mikrogrammaa/litra ja puhdistetun jäteveden fosforipitoisuus maaseudun puhdistamoissa 700–1000 mikrogrammaa/litra
- parhaiten jätevedet puhdistetaan pääkaupunkiseudulla Viikinmäen nykyaikaisessa jätevedenpuhdistuslaitoksessa, jossa päästään tasoon 300 mikrogrammaa/litra. Tätä vettä menee Suomenlahteen 3200 litraa sekunnissa
- Aurajoen veden fosforipitoisuus on yleensä noin 150 mikrogrammaa/litra ja virtaama 7000 l/s
Johtopäätökset
- Leppisuon turvetuotantovesien puhdistusvaatimukset eivät ole missään järkevässä suhteessa luonnontilaisiin vesiin eikä muiden luontoon laskettavien vesien kanssa
Yleistä
Tässä selonteossa on referoitu vain osa suorittamistamme kuormitusmittauksista, joita useimmiten on tehty turvetuottajien toimeksiannosta ja yleensä silloin, kun jonkin alueen turvetuotantoa syytetään vesistöjen pilaamisesta. Toistaiseksi ei turvetuotantoa ole voitu osoittaa vesistöjen rehevöitymisen tai suorastaan pilaantumisen aiheuttajaksi yhdessäkään suorittamassamme mittauksessa. Ihmetystä herättää se, että turvetuotantovesiä tarkkailtaessa niiden pitoisuuksia ei viranomaisten toimesta verrata alueen muiden maankäyttömuotojen eli turvetuotantoalueen ulkopuolisten maankäyttömuotojen valumavesien pitoisuuksiin. Vain turvetuotannosta lähteville vesille määritetään reduktiovaatimukset eli prosenttimäärät sille, kuinka paljon veden fosfori-, humus- tai kiintoainepitoisuuksista pitää poistaa, vaikka pitoisuudet olisivat lähtökohtaisesti alueen muiden vesistöjen tasolla tai jopa niitä alhaisempiakin.
On myös huomionarvoista, että mittauksissa todetut turvetuotantoalueiden pienetkään humus- tai kiintoaineosuudet eivät muuttuisi nollaksi, vaikka turvetuotantoa ei niillä alueilla olisi koskaan ollutkaan, koska myös luonnontilaisilta soilta tulevat purot aiheuttavat kuormitusta alapuolisille vesistöille.
Helsingissä 27.1.2014
Insinööritoimisto Saloy Oy
Tapio Salminen
www.saloy.net
-
Jukka Finni