HS ei julkaissut tätä Päivi Räsäsen Raamattu-vastinetta

Tarkennus kohtaan: Turunen kirjoittaa: ...joista edes mikään VT:n laki ei säätänyt kuolemantuomiota.

Mielestäni 3 Moos 20:13 tarkoittaa ihan konkreettia kuolemantuomiota, ei hengellistä kuolemaa.

3.Mooseksen kirja:

20:13 Jos joku makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan, tekevät he molemmat kauhistuksen; HEIDÄT RANGAISTAKOON KUOLEMALLA, he ovat verivelan alaiset.

18:22 Älä makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus.

Turunen kirjoittaa: Paavali tarkoittaa Room 1:32 jakeessa "kuolemalla" hengellistä kuolemaa, siis ikuista eroa Jumalan elämästä. Tämä ilmenee muun muassa siitä, että Paavali viitatessaan "senkaltaisiin" (1:32; 2:2-3), jotka ”ansaitsevat kuoleman”, ei viittaa yksin homoseksin harjoittamiseen, vaan luettelee muun muassa panettelun, parjaamisen ("korvaan kuiskuttelun"), kateuden, kerskailun, rakkaudettomuuden, säälimättömyyden ym., joista edes mikään VT:n laki ei säätänyt kuolemantuomiota. Tällä tavoin Paavali rakentaa argumentaatiotaan 1-2 lukujen kautta kohti Room. 3:23 siitä, että "KAIKKI ovat syntiä tehneet" ja tarvitsevat pelastusta Kristuksessa.

Juhani Starczewski kommentoi

Roomalaiskirje:

1:18 Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,

1:19 sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.

1:20 Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,

1:21 koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.

1:22 Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet

1:23 ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.

1:24 Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa,

1:25 nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.

1:26 Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen;

1:27 samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.

Ketkä pitävät totuutta vääryyden vallassa Room 1:18? Mikä porukka tietää totuuden, mutta eivät sitä kerro muille. Mikä on tämä porukka? Mielestäni homoseksuaalit eivät ole tämä porukka, joka pitää totuutta vääryyden vallassa, vaan he ovat seuraus tuon porukan toiminnasta, jotka eivät kerro Jumalan todellisesta olemuksesta kirkkaudesta ja toiminnasta. Homoseksuaalitko ovat tyhmiksi tulleet? Mielestäni tämä porukka, joka pitää totuutta vääryyden vallassa on pimentynyt ja heidän väärän toiminnan seurauksena ”syntyy” homoseksuaalinen toiminta. Homoseksuaalisuus ei ole syy vaan väärän toiminnan seuraus.

Suomessakin sanotaa, että lainsäädäntömme on perustettu Jumalan Kymmenen Käskyn pohjalle. Tämä on valhetieto. Suomessa on koko historian ajan ollut voimassa vain yhdeksän käskyä eli ns. näkyvä tunnustus. Jumalan näkymätön olemus on pimennety jo vuonna 787, kun seitsemäs ekumeeninen synodi poisti toisen käskyn ja jakoi kymmenen eli ns. himoitsemisen kielto käskyn kahteen osaan 9 ja 10 käsky.

2. KÄSKY

Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.

Ilmestyskirja:

12:17 Ja lohikäärme vihastui vaimoon ja lähti käymään sotaa muita hänen jälkeläisiänsä vastaan, jotka pitävät JUMALAN KÄSKYT ja joilla on JEESUKSEN TODISTUS.

14:12 Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät JUMALAN KÄSKYT ja JEESUKSEN USKON.

Tämä porukka pitää TOTUUTTA VÄÄRYYDEN VALLASSA!

Seuraavassa on artikkeli "Ikonimaalari"-kirjasta.

Siinä kerrotaan päätöksestä vuodelta 787, jolloin 2. käsky poistettiin ja 10.käsky jaettiin 9. ja 10.käskyksi!

Vuonna 787 tehtiin päätös, jolla on suuri merkitys kuvan historiassa. Sen teki ”pyhä ja suuri maailmanlaajuinen kokous ”, joka oli kokoontunut ”Jumalan armosta sekä hurskaiden ja kristittyjen hallitsijoiden”, Bysantin keisarin Konstantinoksen, joka tuolloin oli alaikäinen, ja hänen äitinsä, sijaishallitsijana toimivan Irenen määräyksestä Nikean kaupunkiin Bithynian maakunnassa. Se oli kristillisen kirkon historian viimeinen synodi, jonka päätöksiin yhtyivät kaikki silloisen kirkon johtajat: Antiokian, Aleksandrian, Jerusalemin ja Konstantinopolin patriarkat sekä Rooman paavi.  Tämän vuoksi sitä kuten kuutta aikaisempaa vastaavaa kirkolliskokousta kutsutaan ekumeeniseksi synodiksi. Järjestyksessä se siis oli seitsemäs ja toistaiseksi viimeinen.

Mitä seitsemäs ekumeeninen synodi sitten päätti kuvista?

- Kuin kuninkaallista polkua kulkien, seuraten pyhien isiemme Jumalan johdatuksella antamia opetuksia sekä katolisen kirkon traditiota sillä tiedämme sen olevan peräisin siinä asuvasta Pyhästä Hengestä – päätämme tarkoin ja huolellisesti harkittuamme, että samoin kuin kunnioitettu ja elämää antava ristin kuva, on asetettava esiin hurskaita ja pyhiä kuvia, jotka on valmistettu väreistä, pienistä 

mosaiikkikivistä ja muusta sopivasta materiaalista, Jumalan pyhiin kirkkoihin, pyhiin astioihin, esineisiin ja vaatteisiin, seinille ja puulaudoille, taloihin ja teille. 

Meidän Herramme ja Jumalamme sekä Pelastajamme Jeesuksen Kristuksen kuvan tavoin turmeltumattoman valtiattaremme pyhän Jumalansynnyttäjän ja kunnioitettujen enkeleiden ja kaikkien pyhien ja hurskaiden ihmisten (kuvia). Päätöstä olivat edeltäneet vuosisataiset erimielisyydet kirkollisessa käytössä olleista kuvista. Vuodesta 726 lähtien oli vallinnut konkreettinen kiistatilanne, kuvainraaston aika eli ikonoklasmi. Tästä kielteisestä reaktiosta kirkon kuvahurskautta kohtaan teki virallisesti lopun seitsemännen ekumeenisen synodin päätös vuodelta 787. Se määräsi kuvien käytön kultti- tarkoituksiin sallituksi, jopa välttämättömäksi. Pyhistä kuvista tuli erottamaton osa idän rtodoksisen kirkon hartauselämää.

Kunnia kuvatulle

Samalla erotettiin selvästi pyhälle kuvalle osoitettu kunnioitus, joka kohdistuu siihen kuvattuun eli kuvan aiheeseen,vain 'jumalalliselle olemukselle' kuuluvasta todellisesta palvonnasta. - Sillä mitä enemmän jatkuvasti nähdään kuvallisen esityksen kautta, sitä enemmän kuvien katselijat palauttavat mieliinsä kuvien esikuvat ja kaipaavat niitä ja voivat jakaa niille tervehdyksensä ja kunnioittavan kumarruksensa, ei kuitenkaan uskomme mukaista todellista palvontaa, joka kuuluu vain jumalalliselle olemukselle. Sen sijaan niiden kunniaksi on suitsutettava ja niitä on (kynttilöin) valaistava kuten kunnioitettua ja elämää antavaa ristin kuvaa ja pyhiä evankeliumeja ja muita pyhiä esineitä, kuten esi-isämmekin hurskaasti tapasivat tehdä.  'Sillä kuvan kautta kunnioitetaan esikuvaa' ja se, joka kumartaa kuvaa, osoittaa kunnioitustaan siinä kuvatulle.

Kirous kieltäjille

Toisinajatteleville synodi saneli kirouksensa ja tuomionsa. Kauas kirkosta pitää ajaa kaikki, jotka rohkenevat olla eri mieltä ja opettaa toisin tai mitätöidä kirkolliset perinnäissäännöt kirottujen harhaoppien mukaisesti tai tavoitella jonkinlaista muuta määrittelyä tai hylätä jonkin kirkon säännöistä, evankeliumin tai ristin kuvan tai ikonimaalaukset ja marttyyrien pyhäinjäännökset. Erotettava on piispat ja papit, jotka rohkenevat - vieläpä käyttäen hyväkseen yhteisiä pyhiä esineitä ja laillisia luostareita pyrkiä väärin ja ovelasti kumoamaan yhdenkin katolisen kirkon perimätiedon kohdan. Yhteisöstä on suljettava näin menettelevät, yhtä hyvin munkit kuin maallikot.

Yksimielinen ylistys

Tällä tavoin tulee voimaan pyhien isiemme opetus samoin kuin katolisen kirkon traditio, kirkon, joka maan äärestä toiseen on ottanut vastaan hyvän sanoman. Tällä tavoin seuraamme Paavalia, joka puhui Kristuksen nimissä, ja koko jumalallista apostolista seurakuntaa sekä isällistä pyhyyttä ja pidämme kiinni niistä perinnäissäännöistä, jotka olemme saaneet. Tällä tavoin laulamme voitonhymnit kirkolle profeetallisella tavalla. 'Riemuitse suuresti, tytär Siion, julista, tytär Jerusalem. Iloitse ja riemuitse koko sydämestäsi. Herra otti sinusta pois vastustajiesi väärät teot, sinut on lunastettu vihollistesi käsistä. Herra on kuningas keskelläsi. Et pahaa näe! Ja rauha on päälläsi iankaikkisesti!' Pyhä kirkolliskokous julisti: me kaikki uskomme niin, kaikki olimme samaa mieltä, kaikki hyväksyimme ja al-lekirjoitimme. Tämä on apostolien usko, tämä on oikeauskoisten usko. Tämä usko lujitti maailmanlaajuista (kirkkoa). Uskoen yhteen Jumalaan, Kolminaisuudessa ylistettyyn, tervehdimme kunnioitettuja kuvia.

Sallitut kuvaamistavat

Seitsemännen ekumeenisen synodin väljästi muotoilema päätös ei sulje pois yhtään maalaustaiteen menetelmää tai aluetta. Kokouksen muista asiakirjoista saa tarkempaa tietoa aikakauden näkemyksistä. Keskeinen perusta pyhien kuvien maalaamiselle ja käytöllä on inkarnaatio, näkymättömän Jumalan Pojan ihmiseksi tuleminen., kuvattavaksi tuleminen. 

Se on kumonnut juutalaisille annetun kuvakiellon. 

Kristus on ollut Jumalan kuva, Jumalan oma ikoni, maan päällä. Itse Jumala, joka on pysynyt näkymättömänä, ei ole kuvattavissa. Aikakauden teologit, lähinnä Johannes Damaskolainen ja Theodoros Studites, käsittelivät kirjoituksissaan yksityiskohtaisesti kuvien teologisia lähtökohtia. Aukotonta käsitystä sallivuuden rajoista ei kuitenkaan ole tähän mennessä vielä syntynyt. Niinpä ikonien tekijät ovat sukupolvesta toiseen pohtineet ja kyselleet kirkollisen perinteen heille asettamia velvoitteita sekä mahdollisuuksiaan ja kykyjään soveltaa niitä käytännön ammattityöhön. Ikonimaalauksen historia on ollut täynnä liikettä ja elämää. Se on ollut monien henkisten ja hengellisten ja myös perin inhimillisten tasojen kohtauspaikka. Se on versonut uskon maaperästä, mutta uninäyt ja mystiikka ovat sitä saatelleet vuosisadasta toiseen.

+++++++

https://www.verkkouutiset.fi/kiihottaako-syyttaja-itse-kansanryhmaa-vastaan/?ref=rns_fb&fbclid=IwAR2yiirJfeW3MDFMETrB-ujJKfJKjOZ6H82yMs4y2nNSm3guZY57oydFeDc

+++++++