Suomeen tarvitaan luonnonvaraisten eläinten hoitoloiden verkosto

Vetoamme maa- ja metsätalousministeriöön hädässä olevien luonnonvaraisten eläinten hoidon järjestämiseksi.

Vahingoittuneiden luonnonvaraisten eläinten hoito on laiminlyöty. Suomen luonnonvaraisille hoitoa tarvitseville eläimille ei ole juurikaan saatavilla apua. Ranuan, Ähtärin ja Korkeasaaren eläintarhat ja Heinolan ja Pyhtään lintutarhat ovat eettisistä syistä ottaneet loukkaantuneita luonnoneläimiä vastaan, kaikkia eläimiä ne eivät kuitenkaan vastaanota. Tällä hetkellä luonnonvaraisten eläinten hoito on pääasiassa vapaaehtoistyötä tekevien ihmisten varassa. Suomessa on hyvin vähän luonnonvaraisten eläinten hoidon ammattitaidon omaavia ihmisiä.

Nämä epäkohdat ovat olleet tiedossa pitkään, mutta tilannetta ei ole korjattu. Suomen eläinsuojelulain mukaan eläimen sairastuessa tai vahingoittuessa sille on viipymättä annettava tai hankittava asianmukaista hoitoa. Luonnonvaraiset eläimet katsotaan valtion omaisuudeksi, joista vastuu kuuluu valtiolle.

Apua tarvitsevista ja hoidettaviksi tulevista eläimistä valtaosan vammat ovat joko suoraan tai välillisesti ihmisten toiminnasta aiheutuneita. Esimerkiksi ikkunaan törmänneet linnut, autoon törmänneet eläimet, lasten tekemä ilkivalta, vapaana liikkuvat kissat, huolimattomat koiranulkoiluttajat, luontoon jätetyt roskat ja kalastusvälineet.

Ohessa näkemyksiä tilanteen korjaamiseksi:

  1. Jokaisen Suomen aluehallintoalueeseen pitää saada luonnonvaraisten eläinten hoitola, jolloin Suomeen muodostuu hoitoloiden ja hoitajien verkosto. Kun eläinklinikkatason akuuttia hoitoa ei enää tarvittaisi, kurssitetut ja koulutetut eläintenhoitajat hoitaisivat eläimiä vapautukseen saakka. Verkosto saisi luonnonvaraisten eläinten hoitoon valtiolta korvamerkittyä rahaa. (Eläinsuojelun alle kuuluvat lemmikki- tuotanto- ja luonnonvaraiset eläimet, siis kaikki eläimet.)
  2. Jos valtio jatkaa eläinsuojelutyön ulkoistamista vapaaehtoisten harteille, luonnonvaraisten eläinten hoitoa on tuettava ja ohjattava siihen varoja. Tällöin olisi kartoitettava Suomessa olevat hoitopaikat (mitkä eläintarhat, hoitolat ja yksityiset ihmiset ottavat vastaan luonnonvaraisia eläimiä, mitä lajeja ja kuinka paljon) ja mietittävä miten hoitajia ja hoitopaikkoja voisi lisätä. Eri instanssit pystyvät hoitamaan vain tiettyjä lajeja rajoitetun määrän.
  3. Luonnonvaraisten eläinten päivystyshoito on järjestettävä. Nykyisten olemassa olevien hoitoloiden (joissa toiminta on asianmukaista) pitää saada lisää varoja päivystyshoidon tarpeen täyttämiseen siihen saakka, kunnes asianmukainen hoitolaverkosto on saatu kuntoon.
  4. On määriteltävä viranomaiset, jotka ovat vastuussa luonnonvaraisten eläinten hoitoon toimittamisesta ja kuljettamisprosessista. Nykyiset eläintarhat ja hoitolat sijoittuvat pääasiassa Etelä-Suomeen. Välimatkat Suomessa ovat pitkiä ja loukkaantuneen eläimen kuljettaminen hoitoon on usein vaikeaa. Kuljetusvälineistöön ja matkakuluihin on ohjattava varoja.
  5. Suomessa on vain vähän luonnonvaraisten eläinten hoidon erikoisosaamista. Viranomaisillakaan (mm. aluepelastuslaitos) ei tätä osaamista tarpeeksi ole. Suomeen tarvitaan koulutusta asiantuntemuksen lisäämiseksi. Olisi selvitettävä olemassa olevien luonnonvaraisten eläinten hoitajien resurssit opettaa ja kouluttaa. Opetusta voisi hakea tai tuoda ulkomailta. Asiantuntija-hoitolaverkostot siirtäisivät tietoa järjestelmällisesti eteenpäin ja tekisivät yhteistyötä esimerkiksi viranomaisten, yliopistojen, koulujen, aluepelastuslaitosten ja eri alojen kanssa. Koulutuksen, opetuksen ja luontokasvatuksen myötä viranomaisten ja kansalaisten valmiudet auttaa ahdingossa olevia luonnoneläimiä paranisivat.
  6. Kaavoituksella, rakennusten arkkitehtuurilla, maanviljelyllä ja ympäristön muokkaustoimenpiteillä on iso merkitys luonnoneläinten hyvinvointiin. Kaavoituksen keinoin on luotava viherkäytäviä ja vaalittava viheralueita ja toimivia ekosysteemejä. Hoitolaverkoston tekemä opetus- ja kasvatustyö lisäisi tietoisuutta miten eläimille ja ihmisille voidaan luoda paremmat elinolosuhteet, joka näkyisi ennen pitkää myös aluesuunnittelussa ja kaikkien elollisten hyvinvoinnin paranemisena.

Viimeistään eläinsuojelulain kokonaisuudistuksen yhteydessä on ratkaistava luonnonvaraisten eläinten hoidon järjestäminen.